Menneen viikon kummasteluja.

Miksi herneenversot kasvavat niin nopeasti? Kasvavat aivan silmissä. Vasta 5 päivää sitten ne olivat ihan pieniä alkuja, mutta katsokaan nytten!

Miten ihminen voi olla samaan aikaan niin surullinen ja niin onnellinen? Mun kaksi ykkös ystävää muuttaa toiselle paikkakunnalle, ja oon päässyt muistamaan heitä "onnea uuteen kotiin" -lahjoilla. Vaikka olen iloinen heidän puolestaan ja toivon heille onnea ja menestystä, samalla tunnen tuskaa koska tuntuu, että tallustelen kohta ihan yksin näissä maisemissa.

Eikö itse tekemä unisieppari ole sieppaamaan pahoja unia? Seuraavalla kerralla etsin käsiini sen oikean intiaanin, joka on tehnyt siepparinsa pajurenkaasta, lankaverkosta ka oikeista höyhenistä. Tällä muovisella ei ole nähtävästi tehoa.

Miten eläintä voi rakastaa niin mielettömästi, että se saa toisinaan enemmän suukkoja kuin oma poikaystävä? 

Miten ihminen voi kaivata joitakin ihmisiä niin hirveästi, vaikka viime näkemästä on vain reilu kuukausi? Onneksi muistot heistä muistitaululla pitävät ikävän siedettävänä.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

P.S.

Pakko lisätä vielä todistusaineistoa siitä, että viime postauksen kuvissa mulla kyllä oli ihan vaatteetkin päällä :)